HISTORIC VLATAVA RALLYE

KLATOVY TSEKKI 10.-12.4.2008

Kirjoittaja: Satu Alapiha

 

Kaikki alkoi marraskuussa 2007, se oli aluksi vitsi ?Lähetää tsekkiin ajaa historic eeemäää!?
Vastaukseni oli ?Joo, mennää vaa?. Hetkeen aiheesta ei juuri puhuttu. Sitten ennen joulua, ?no lähetäänkö?? Ja sitten homma alkoi rullata eteenpäin, sitä oltiin ihan oikeasti lähdössä Tsekiin? IIK!
No, itse reissuhan alkoi 5.4.2008, lauantaina lähettiin Helsingistä Finnhansalla kohti Saksaa. Perillä Travemyndessä oltiin sunnuntai-iltana ja sitten lähettiin ajamaan pitkin saksan ?baanoja? kohti Tsekkiä. Maanantaina aamusta oltiin Tsekin rajalla ja lunta sato, ?Ei oo totta, täällähän kevät pitäs olla jo palijo piremmällä kun Suomessa, mut täälä sataa lunta.?

Uborskon kylästä meille oli huoneet varattuna pension U?Jandusta, niin kuin useammalle suomalaiselle kilpaparille huoltoporukoineen. Paikka oli hyvin idyllinen, motellin pitäjällä oli pari possua (?villisika? joka jahtasi huoltomiehiämme), kanoja ja muita mukavia lintuja ihan siinä pihapiirissä. Paikan hinta laatu-suhde oli kunnossa. Ruoka oli hyvää, paljon lihaa ja rasvaa.

 

Itse kilpailuun ilmoittautuminen tapahtui paikallisen moottorikerhon tiloissa, jonne oli helppo löytää kun oli osoite kirjattuna mukana, tosin karttakin olisi pitänyt ottaa. Paikalliset järjestäjät puhuivat ymmärrettävää englantia, joten homma hoitui helposti. Tosin sponsori tarran liimaamiskohta jäi hiukan epäselväksi ja sen seurauksena lähes jokaisessa autossa tarra oli eri paikassa.

Nuotitus alkoi heti tiistaina. Nuotti auto haettiin viereisestä suurkaupungista Plzenistä. Paikallinen poliisi joutui opastamaan meitä siellä, koska emme olleet huomanneet että kyseisellä kadulla oli ajo kiellettyä siihen aikaan päivästä. Nuotti autona perinteiseen Tsekki tyyliin meillä oli Skoda Fabian.Nuotitettavia pätkiä oli seitsemän, koska osa pätkistä ajettiin kahteen kertaan. Nuotitus aikataulu oli todella tiukka, kellon kanssa sai olla tarkkana, että oikeaan aikaan oli oikeassa paikassa. Pätkät olivat pitkiä ja etäisyydet isoja. Nuotittaminen sinänsä ei ollut niin hankalaa. Lähinnä nuotin tarkistuksen aikana penkissä pysyminen oli työtä sinänsä. Asfaltilla ja nimenomaan hyvällä asfaltti teillä ajettaessa pito oli ?tautista? ja nopeudet sen mukaisia. Pätkillä sai myös varoa vastaan tulevaa nuotitus porukkaa, joilla tuntui olevan kiire takaisin lähtö päähän. Välillä tuntui, että mielikuvituksella ei ollut mitään rajaa, kun tiekirjan perusteella yritettiin keksiä miten järjestäjä aikoi heinä paalinsa sijoittaa shikaaniksi radalle,?olivathan he yrittäneet spryllä maalata ne tiehen.


Tiistai ja keskiviikko kuluivat tiukasti nuottia tehden. Torstaiaamuna vielä hikan nuotitusta Plzenin yleisö EK:lla ja sen jälkeen kiireellä nuottiauton palautus ja katsastukseen. Katsastus tapahtui aika samalla kaavalla kun kotimaisissakin kisoissa. Toiset katsastajat katselivat turvavarusteita ja toiset papereita. Sinänsä mielenkiintoisa kun ei tsekin kieltä ymmärtänyt ja he eivät muita kansainvälisiä kieliä puhuneet. Tuulilasi tarra oli pahin asia mitä meidän autosta löytyi. No se ei meille ollut ongelma, ei muuta kuin kotimainen sarja sponsori tarra pois. Samalla saatiin opastusta mihin kohti autoa sponsori tarra kuului liimata. Huomasimme myös, että historic autoissa ON paljon eroja eripuolella Eurooppaa, pakalliset historiikit olivat ?vimpan päälle? suorakytkentä laatikot ja kaikki.


Perjantaiaamuna oli nuotitettavana vielä ykkös-EK joka oli myös yleisö-EK.

Perjantaina oli kilpailun lähtö, sää oli mitä kesäisin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä noin 20 astetta, siis mukava ilma istua autossa tuleltasuojaava alusasu ja ajopuku päällä? Lähtö paikkana oli Klatovyn tori. Torilla oli yleisöä kuin Seinäjoella Tangojen aikaan. Paikalla oli lähtö koroke, tanssi tyttöjä ja kuuluttaja joka esitteli kaikki kilpaparit ihan niin kuin paremmassakin tapahtumassa. Lähdön jälkeen palattiin huoltoon Janoviceen, jossa viimeiset tarkistukset ja ?eikun baanalle.? Huollon ja EK1 lähdön välillä oli tiukka siirtymä, ja jotta aikataulussa pysyttiin, liikenne säännöistä hiukan joustettiin. EK1 oli yleisöä täynnä, valtavat valkokankaat oli rakennettu EK:n varrelle ja kuuluttaja selosti tilannetta katsojille kokoajan. EK käsitti kolme kierrosta järjestäjän mielikuvituksellista ralli rataa.

Perhosia vatsanpohjassa, ja sitten mentiin. 100 VE OE OE 150 VN heti ON jatkuu ON? ?Ei helvetti, kuuma, mä palan, onko vielä pitkä matka, aarg, vielä puolitoista kierrosta?maali, maali, jee mä selvisin.? Tuntui että taju lähtee, sietämätön olo. Äkkiä kypärä pois ja ajopukua auki, ei oikein tuntunut hyvältä. Jos tämä homma jatkuu samanlaisena, en kestä. Kauheeta riepotusta!

Siirtymä huoltoon Jininiin oli pitkä, vettä tuli juotua lähes litra, mutta olo sen kun huononi. EK2 ja 3 tuntuivat menevän ihan hyvin, ajo kulki ja meikäläinen pysyi nuotilla hienosti, ensikertalaisen tuuria kaiketi. EK4 hienosti menee, mutta menköön, sairaan hyvä pito, ?tautinen? vauhti, siis tämä on sitä oikeata rallia! Meikäläisen olo sen kun vaan huononee. Ennen EK5 tankattiin huoltoasemalla, tiukkaa tekee, että keritään AT:lle. APUA! Nyt se tuloooo, auto parkkiin, meikäläinen repii vyöt auki ja ovesta pää ulos ja oksentamaa. Kello kävi, pakko oli lopettaa ja äkkiä AT:lle, just kerittiin. Lähtö EK5:lle, hyvin menee, luin nuottia alkuun, mutta sitten homma repee, ?Mun on pakko oksentaa!? Kuljettaja ojensi lippalakkinsa ja jatkoi ajoa, meikäläisen tyhjentäessä vatsalaukun sisältöä? Kiva fiilis. Maalissa lippis heitettiin ulos, joku paikallinen sai tehdä kunnon ?löydön?. Onneksi seuraavaksi oli huolto tauko. Olo oli karsea, meikäläinen putsaa ajopukua, haju oli sanoin kuvaamaton. Huoltomiehet siivosivat autoa, sääliksi kävi poikia..

 

Meikäläinen sai sympatiaa osakseen, kaikilla tuntui olevan huoli voinnistani. Kiitos vain kaikille huolta kantaneille. No, sisukas pohojalaanen ei tullut tänne asti antamahan periksi, perkeles! Homma jatkui, tosin oksennuspussit mukana. EK6 vatsalaukun tyhjäystä, samoin EK7. Täytyy  sanoa että hienosti kuski ajoi, ei antanut meikäläisen harrastus toiminnan häiritä. Harmitti todella paljon, ajo muuttui aivan toisenlaiseksi kun en enää pystynyt nuottia lukemaa, pää kun oli pussissa. Ajo oli kuin pimeässä kisassa, ja ilta pimenee kirjaimellisesti sielläpäin maailmaa hyvissä ajoin. Aika paljon hävittiin sekunteja noilla kolmella viimeisellä pätkällä.


EK7 jälkeen siirryttiin yö tauolle Janoviceen. Sovittiin että katsottaisiin aamulla jatketaanko kisaa, oliko meikäläisen olo muuttunut. Hyvin levänneenä viiden tunnin yö unien jälkeen aamiaiselle, ja tiukka päätös, kisaa jatkettiin, olo oli hiukan parempi. Lauantaipäivä sujui moitteettomasti, olo oli hyvä. Kisa kulki hyvin, taas tuntui että homma kuljettajan kanssa sujui hyvin yhteen. Nopeita teitä. EK8:n loppu osa oli pelkkää vuorelta alastuloa, serpoja.


Plzenissä oli kilpailun tauko. Paikalla oli todella paljon ihmisiä. Jokainen paikalla olija tuntui omistavan jonkinlaisen kameran, sillä koko ajan otettiin kuvia. Olisin ymmärtänyt jos he olisivat autoja kuvanneet, mutta kyllä ne sivulasille tulivat ja ottivat lähikuvan autossa istujista, se oli häiritsevää. Tauolla kuljettajille oli järjestetty syötävää ja juotavaa (jokaiselle täytetty patonki ja olut). Yleisölle oli ohjelmaa, jonkin sortin bändi oli esiintymässä. Täytyy siis todeta, että puitteet olivat kunnossa.

 

Pelko perseessä lähettiin Pltzenin yleisö EK10:lle eli paikalliselle stadionille rakennetulle radalle. Perjantain muisto mielessä, pyysin että kuljettaja ottaisi rauhallisesti. Tiedossa oli kolme kierrosta tiukkoja shikaaneja. Kesken pätkän oli kuljettajalle sanottava, että ?Antaa mennä vaa, kyllä mä kestän?. Viimeiset kaksi pätkää menivät hyvin ja sitten ajettiin viralliseen maaliin Klatovyn torille. Yleisöä oli edelleen todella paljon paikalla ja ohjelmaa tuntui olevan joka lähtöön. Jonkin aikaa siellä jouduttiin odottelemaan koska järjestäjä halusi kaikkien tulevan järjestyksessä maalin, kun palkintojen jako suoritettiin välittömästi. Siinä odotellessa pikkulapset kävivät nimmareita pyytämässä ja samalla jaoimme heille tarroja. Omassa luokassa sijoituimme neljänneksi ja saatiin siitä ansioituneena muistomitalit. Auto park fermeen ja kuljettajat siistiytymään, oli kotiin lähdön aika.

 

Kotimatka sujuikin sitten taas tiukkaan tahtiin, yöllä pidettiin muutaman tunnin mittainen tauko. Syy oli ilmeinen, sillä hetkellä kuljettajana toiminut huoltomiehemme alkoi nähdä omituisia liikennemerkkejä. Varotusmerkin jossa varotettiin sukeltajista!? Siinä vaiheessa koiran unta nukkunut takaosasto virkosi nopeasti ja vaati, että auto oli pysäytettävä. Laiva lähti sunnuntaina iltapäivällä ja kotomaan kamaralla oltiin tiistaina 15.4.2008.

 

Jotkut tuntuivat kisan aikana olleen sitä mieltä, että meikäläinen kärsi matka pahoinvoinnista ja että nuottikilpailut eivät soveltuisi meikäläiselle. Sitä kuvittelin alkuun itsekin, mutta lääkitys oli kohdallaan. Sairastumiseni johtui pitkälti siitä, mitä söin perjantaina ennen kilpailun alkua. Kun oli niin nälkä, popsin (ahmin) paikallisesta kaupasta ostamiani minitomaatteja ja viinirypäleitä jotka olin huuhdellut pensionaattimme juoksevalla vedellä? No, kerrallapa taas opin että vain Suomessa hanasta tulee pudasta vettä.

Sairastumisestani huolimatta olimme tyytyväisiä kilpailun kulkuun, hävisimme vaivaiset neljä sekuntia luokkamme kolmanneksi tulleelle. Niin tyytyväisiä olimme, että päätimme tulla ensi vuonna uudestaan.

 

 

 

 

 

Lataa tämä tarina pdf:nä täältä